Eiffel-tornilla tuli siis käytyä, mutta kun hissi, jolle jonotimme noin tunnin verran tuulisessa säässä hytisten, suljettiin, luovuimme huikeista näköaloista. Jotkut meistä kuitenkin jättivät iltasyömiset vähemmälle ja kiirehtivät ylös ennen tornin sulkemista ja näkivät Pariisin yövaloissa.

Notre Dame -kirkolla meillä olisi jälleen ollut mahdollisuus kiipeillä - lähemmäs neljäsataa askelmaa torniin nimittäin - mutta jono oli pitkä ja Louvre kutsui. Ranskalaisilla oli matkaviikollamme lomaa koulusta ja kaikki paikat kuhisivat heidän lisäkseen vielä turisteja.  

EU-parlamentissa Strasbourgissa saimme ensin äänestää ja kuunnella tulkkauksia niin kuin MEP:it konsanaan, ja kysellä sen jälkeen EU:sta pyytämällä puheenvuoroa ja puhumalla mikrofoneihin. Lounaan jälkeen osallistuimme Eurogame-tietokilpailuun, jota varten meidän oli muodostettava neljän hengen joukkueet, jossa kaikkien oli oltava eri maasta. Kysymyksiä oli kaksikymmentä, ja ne olivat kaikki eri kielellä, joten kielitaidosta ja yhteistyökyvystä oli todella hyötyä!

Kisalomakkeiden palautuksen jälkeen kaikki jakautuivat ryhmiin pohtimaan erilaisia EU-asioita. Valitsimme joukostamme puheenjohtajan, sihteerin ja kolmannen henkilön, jotka esittelivät ehdotelmat, jotka olimme tehneet vielä pienemmissä rymissä, koko Euroscola-väelle istuntosalissa. Esittelyn jälkeen kaikki oppilaat saivat äänestää ehdotelman puolesta tai sitä vastaan. Kaikki tekemämme ehdotelmat saivat kannatusta! Päivän päätteeksi käytiin Eurogame-finaali neljän joukkueen kesken, ja voittajat saivat kukin upean pokaalin.

Muutaman puheen, kunkin osallistujamaan lippujen näyttäytymisen ja Eurooppa-hymnin jälkeen poistuimme Louise Weiss -rakennuksesta uupuneina mutta upeaa kokemusta rikkaampana. Nyt kun jossain kuulee mainittavankin jotain EU:sta, heristää korviaan. Ei se EU olekaan niin suuri ja pelottava kuin miltä se joskus tuntuu!

- Marja